Miksi Suomi laahaa perässä, kun muualla Euroopassa dynaamiset hankintajärjestelmät ovat jo arkipäivää?
Tällä hetkellä valtaosa julkisista hankinnoista Suomessa sidotaan vuosiksi kerrallaan jäykkiin puitesopimuksiin. Mitä se tarkoittaa käytännössä?
- Uudet toimittajat jäävät ulkopuolelle.
- Kilpailu tyrehtyy sopimuskauden ajaksi.
- Veronmaksajien rahat ohjautuvat kapealle joukolle toimijoita.
Dynaaminen hankintajärjestelmä (DPS) taas pakottaa kilpailun pysymään elävänä koko sopimuskauden ajan. Se on avoin, joustava ja sähköinen, ja kuka tahansa ehdot täyttävä voi tulla mukaan milloin vain. Tämä vähentää korruption riskiä ja laskee hintoja.
Kysymys kuuluukin: miksi emme käytä DPS:ää aina, kun se on mahdollista?
Tästä syystä Avoimuuslaki-kansalaisaloitteemme vaatii, että julkiset hankinnat tehdään ensisijaisesti avoimella menettelyllä tai dynaamisella hankintajärjestelmällä, sillä suorat sopimukset ja suljetut puitesopimukset eivät enää riitä 2020-luvulla.
Jos julkisia varoja käytetään vuosittain melkein 40 miljardin euron edestä hankintoihin, miksi niistä ei pitäisi saada täyttä avoimuutta ja kilpailua?
Allekirjoita sivulla: avoimuuslaki.fi